skip to main |
skip to sidebar
Nälkä ei katso aikaa eikä paikkaa. Imettää voi myös Lauttasaaren kauniilla rantareitillä.
Kohta lähdemme lomamatkalta Rovaniemeltä takaisin kohti Helsinkiä.
Näin paljon kiinnostaa shoppailu tässä vaiheessa. Rovaniemen Prisman ostoskärryssä on kiva kelliä.
Helsingin keskustassa on kiva pysähtyä välillä syömään, jotta jaksaa taas.
Kesäpäivä Lauttasaaressa alkaa kivasti aamukävelyllä.
On hyvä opetella nostamaan kädet ylös. Unissaankin.
Jos lenkillä tulee paha mieli, äidin syli rauhoittaa. Itse asiassa paha mieli tuli kaupassa, k-kaupan sijaan olisi ilmeisesti mieli tehnyt s-marketiin.
Myös kesällä kannattaa pukeutua hyvin kun mennään ulkoilemaan. Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen.
Ilmeestä päätellen pieni mies pohtii elämän peruskysymyksiä, otsa on sen verran kurtussa.
Poika ja koko perhe lähettävät syntymäpäiväonnittelut!
Hevimerkkiä heiluttaa poika jo pienestä pitäen. Saa nähdä miten tukka kasvaa tulevaisuudessa.
53 cm ja 3480 grammaa on uusi pituus ja paino 2,5 viikon iässä.
Kaksi juhlaa samana päivänä on hyvä tapa aloittaa sosiaalinen elämä. Ei ihme että pientä juhlijaa välillä väsytti.
Toiset isovanhemmat, Eila ja Erkki Päiväniemi tulivat kylään.
Poika sai uuden Baby sitter-tuolin. Siinä on kiva tarkastella maailman menoa puoli-istuvasta asennosta. Voi olla että helpottaa vatsavaivoihinkin.
Käytiin ostamassa pojalle vaatteita kauppakeskus Isossa Omenassa. Taisi olla päivän pienin asiakas 12 päivää vanhana.
Onko käsi otsalla kuvauskieltona vai ihan vaan tyylisyistä? Toisaalta käsi suojaa hyvin nukkuvan silmiä liialta valolta.
Kun napanuora irtoaa, ei olla enää ihan pikkuvauvoja. Ollaan vaan pelkkiä pieniä vauvoja.
Uudet pläägät pojalla.
Isän työkaverit tulvat katsomaan poikaa. Piia, äiti, Katja ja Kaisu rivissä vasemmalta oikealle. Ja vauva sylissä.
Ensimmäistä kertaa kentällä 11 päivän ikäisenä. Hyvä alku!
Illalla on aika laittaa tuttu, lehmäkuvioinen yöpuku päälle.
Äiti meni Vaunu-aittaan tutkailemaan tarjotaa. Me pojat odottelemme ulkosalla. Onhan se Kiminkin vaunu saamassa lisävarusteita, miksei muka meille?
Uni tulee silmään täälläkin. Raitis ilma ja rentouttava tärinä vaunuissa tekevät tehtävänsä.
Kävimme tutustumassa tuleviin leikkipaikkoihin jo etukäteen. Komea laiva on rovaniemeläistä Lappsetin tekoa.
Kymmenen päivää sitten ulkoilimme näissä maisemissa ihan vaan kahdestaan, ison masun kanssa tosin. Nyt meitä on kolme. On se elämä ihmeellistä.
Kun pojan paino lauantaina ylitti syntymäpainonsa 3080 g viidellä grammalla, pääsimme aloittamaan ulkoilun. Kävelylenkki kesäisessä Lauttasaaressa vaunujen kanssa on varsin miellyttävää puuhaa.
Siirryimme tänään Pampersista Liberoon. On hyvä testata eri merkkejä heti pienestä pitäen.
Sillä välin kun äiti käy verikokeessa, me pojat odottelemme kiltisti. Nukkuessa odotuskin sujuu mukavammin.
Päivittäinen ruokailu on harrasta puuhaa.
Petteri, Minna ja Aava tulivat käymään kylässä ihmettelemässä pienokaista. Aava on 1 vuosi ja 9 kk vanha.
Äitiltä poistetaan parhaillaan tikkejä vatsasta, mutta ei se tarkoita että minun pitäisi itkeä. Saatikka olla hereillä.
Perjantai-iltapäivänä lähdössä ensikäynnille neuvolaan.
Ensimmäisellä kauppareissulla perjantaina, alle viikon vanhana.
Kirsi ja vauva kotona.
Pääsimme kotiin tiistai-iltana. Kaikki on hyvin, vauvan painokin on jo noussut 3010 grammaan. Ja isä teki vaimolleen lounaaksi pastaa, nakkeja ja salaattia. Nam!
Hyvä se on isänkin syli. Maitoa tosin sieltä ei tule mutta muuten kelpaa siinä missä äidinkin.
Äidin olalla on mukava viettää iltaa. Rauhassa hän nautiskelee ja miettii maailman menoa. Ollaan viimeistä iltaa synnytyslaitoksella.
Markin ja Janinan vauva kävi vanhempiensa kanssa kylässä.
Isän sormi on hyvä pitää tiukassa otteessa myös levätessä.
Nyt on poika huomannut, että ei tässä välttämättä mitään vakituista hätää ole. Porukat syöttää ja hoivaa, ei kai tässä mitään jatkuvan itkun aihetta olekaan. Otetaan ihan rauhallisesti vaan.
Marjo tuli käymään! Saimme ranskalaisia pastilleja.
Lepo ja syöminen on vauvan työ. Välillä aivastuttaa, mutta hienosti siitäkin selvitään. Kohta saadaan puhtaat vaatteet päälle taas.
Paino lähti hienosti nousuun, se oli jo 2890 grammaa. Jos homma jatkuu suosiollisesti, pääsemme tiistaina kotiin Meripuistotielle.
Paino oli laskenut 2835 grammaan, joten annoimme vauvalle lisäravinnetta illalla ja aamulla. Nyt nuori mies harrastaa taas sijoitustoimintaa eli nukkuu tyytyväisenä. Myös isä pääsi kuvanoton jälkeen ensimmäistä kertaa suihkuun.
His head is just the size of a Blackberry. Yes, it is turned off, I try to have some dignity left here!
Mehujäätä äidille, maitoa pojalle. Kuumuutta vastaa voi taistella monin keinoin.
Ensimmäinen yhteiskuva.
Isä ja poika päiväunilla. Toinen nukkuu ja toinen heräsi juuri.
Aamupäivän itkeskely kapalossa johtui siitä, että vauvalla oli liian kuuma. Kun elämä toisena päivänä on hieman tasaantunut, voidaan vaatetusta vähentää. Paksun täkin sijaan kevyt lakana riittää kesäpäivänä vallan mainiosti.