skip to main |
skip to sidebar
Petteri, Minna ja Aava tulivat käymään kylässä ihmettelemässä pienokaista. Aava on 1 vuosi ja 9 kk vanha.
Äitiltä poistetaan parhaillaan tikkejä vatsasta, mutta ei se tarkoita että minun pitäisi itkeä. Saatikka olla hereillä.
Perjantai-iltapäivänä lähdössä ensikäynnille neuvolaan.
Ensimmäisellä kauppareissulla perjantaina, alle viikon vanhana.
Kirsi ja vauva kotona.
Pääsimme kotiin tiistai-iltana. Kaikki on hyvin, vauvan painokin on jo noussut 3010 grammaan. Ja isä teki vaimolleen lounaaksi pastaa, nakkeja ja salaattia. Nam!
Hyvä se on isänkin syli. Maitoa tosin sieltä ei tule mutta muuten kelpaa siinä missä äidinkin.
Äidin olalla on mukava viettää iltaa. Rauhassa hän nautiskelee ja miettii maailman menoa. Ollaan viimeistä iltaa synnytyslaitoksella.
Markin ja Janinan vauva kävi vanhempiensa kanssa kylässä.
Isän sormi on hyvä pitää tiukassa otteessa myös levätessä.
Nyt on poika huomannut, että ei tässä välttämättä mitään vakituista hätää ole. Porukat syöttää ja hoivaa, ei kai tässä mitään jatkuvan itkun aihetta olekaan. Otetaan ihan rauhallisesti vaan.
Marjo tuli käymään! Saimme ranskalaisia pastilleja.
Lepo ja syöminen on vauvan työ. Välillä aivastuttaa, mutta hienosti siitäkin selvitään. Kohta saadaan puhtaat vaatteet päälle taas.
Paino lähti hienosti nousuun, se oli jo 2890 grammaa. Jos homma jatkuu suosiollisesti, pääsemme tiistaina kotiin Meripuistotielle.
Paino oli laskenut 2835 grammaan, joten annoimme vauvalle lisäravinnetta illalla ja aamulla. Nyt nuori mies harrastaa taas sijoitustoimintaa eli nukkuu tyytyväisenä. Myös isä pääsi kuvanoton jälkeen ensimmäistä kertaa suihkuun.
His head is just the size of a Blackberry. Yes, it is turned off, I try to have some dignity left here!
Mehujäätä äidille, maitoa pojalle. Kuumuutta vastaa voi taistella monin keinoin.
Ensimmäinen yhteiskuva.
Isä ja poika päiväunilla. Toinen nukkuu ja toinen heräsi juuri.
Aamupäivän itkeskely kapalossa johtui siitä, että vauvalla oli liian kuuma. Kun elämä toisena päivänä on hieman tasaantunut, voidaan vaatetusta vähentää. Paksun täkin sijaan kevyt lakana riittää kesäpäivänä vallan mainiosti.
Välillä on hyvä huutaa ja ilmoittaa että olemassa ollaan. Ei se elämä pelkkää äidin tissin imemistä voi olla. Välillä on kylmä, nälkä tai kakat housuissa. Mutta kyllä se siitä jossain vaiheessa taas helpottaa, ainakin hetkeksi.
Tasa-arvon nimissä on äidinkin hyvä päästä liikkeelle ja nauttia omaehtoinen aamiainen. Toisen päivän aamuna se jo onnistuikin.
Kaikki yli vuorokauden vanhat ovat jo isoja poikia. Alle päivän vanhat ovat pieniä. Tässä makaa kohta 30 tuntia vanha konkari, kolmesti kakkinut kolli, jolle isänsä juuri vaihtoi uudet vaipat.
Toiseksi yöksi pääsimme jo omaan huoneeseen. Vaikka kyseessä ei ole varsinainen perhehuone vaan ihan tavallinen sairaalahuone, kahdella sängyllä ja hyvällä hengellä se kelpaa vallan mainiosti. Eipä tarvitse tuoreen isän jättää perhettään toiseksi yöksi.
Nyt on aika nukkua hetken aikaa omassa sängyssä. Vaipat on vaihdettu ja pesulla on käyty. Pääseepä äitinsäkin hetkeksi jalkeille.
Ruuan jälkeen päiväunet tekevät hyvää. Hienoa että Kirsikin sai syötyä ja nyt hieman myös nukahdettua.
23.6, juhannus ja valtakunnassa kaikki hyvin!
Se on kuin rahaa laittaisi pankkiin, kun nuori mies nukkuu. Toivottavasti menee korkeakorkoiselle. Tuhina ainakin on sellainen että tuntuu nauttivan tästä sijoitusmuodosta.
Vähän reilut 12 tuntia vanha kaveri vetää hirsiä kuten asiaan juhannuksena tähän aikaan kuuluukin.
Äiti ja poika voivat hyvin. Isä vaihtoi juuri ensimmäiset vaipat. Tuhina vaan käy, poika haluaa lisää ruokaa. Syöminen on onnistunut hyvin alusta lähtien.
Poikamme syntymäpäivä on myös kansallinen liputuspäivä, ja ihan syystä. Kuvassa Kätilöopiston lipputanko kauniina juhannusaamuna.
Parin tunnin odottelun jälkeen päästiin ikionnellisen äidin viereen. Ruoka maittoi heti ja uni tuli välittömästi. Isänsä poika!
3080 grammaa, 48 senttiä. Ensimmäiset vaatteet sairaalan kokovalkoiset.
Ensimmäinen kuva vauvasta, 10 min syntymästä, pesulle ja punnitukseen menossa!
Kaksi tuntia yritettiin, vauva ei kääntynyt oikeaan asentoon. Tehdään sektio. Kirsi vietiin, minä jään odottamaan kunnes saan mennä leikkaussaliin. Klo on 00.54.
Ei enää puudutuksia, nyt vain odotellaan tarvetta ponnistaa!
Klo on 21.41 ja veikkaus on että vauva syntyy vielä tämän päivän puolella. Kohta viimeinen vessakäynti, sitten tarkistetaan onko kohdunsuu jo 10 senttiä. Kohta punnerretaan!
Ei nyt sentään. Keinussa on tosin hyvä leputtaa itseään. Kohdunsuu on nyt auki noin 8 senttiä. Supistukset tuntuvat jälleen. Kello on 20.05.
Vauvan päässä on nyt pinni, joka mittaa pulssia vauvan päästä. Pinni puhkaisi myös kalvon, jotta lapsivesi pääsee ulos. Puudutus vaikuttaa, eikä kipua tällä hetkellä tunnu. Kello on nyt 19.45 ja vauva voi syntyä periaatteessa jo tunnin päästä.
Nyt on helpompi olo. Verenpaine 109/72, pulssi 61. Vauvan pulssi on 163. Kello on 19.04.
Nykypäivän synnytys ei tarvitse pelkkää tuskien taivalta, kiitos tehokkaan puudutuksen. Epiduraalipuudutus yleistyi 80-luvulla ja tänä päivänä 80 prosenttia synnyttäjistä hyödyntää sitä. Loput 20 prosenttia ovat yleensä toista tai useampaa kertaa synnyttäviä, jotka eivät yksinkertaisesti ehdi saada puudutusta. Epiduraalin tarkoitus on varmistaa potilaan jatkuva kivunlievitys hänen toiveidensa mukaisesti. Vaikutus alkaa noin 15 minuuttia pistoksen jälkeen.
Meille kävi mahtava tuuri, sillä Kätilöopistolla ei ollut ruuhkaa ja saimme kuin saimmekin sen huoneen mitä toivoimmekin. Huoneessa on ammeen lisäksi mahdollisuus synnyttää kahdessa eri sängyssä, synnytystuolissa, tai miksei vaikka keinutuolissa tai jumppapallon päällä jos siltä tuntuu.
Syntymähuone 1 on erityisen mukava huone, sillä siinä on oma kylpyamme. Amme on tarkoitettu kivunlievitykseen, mutta saa sinne tuleva isäkin pulahtaa, tosin uimahousut jalassa. Ja sinnehän pulahdettiin.
Todennäköisesti viimeistä kertaa yhtenä kappaleena Meripuistotiellä. 22.6.2007 klo 15.50, lähdössä kohti Kätilöopistoa.
Tulossa on varsinainen mehujäätelökesä, jos Kirsin kulutustottumuksiin on katsominen. Amppareiden osuus äitiyspäivärahojen käytöstä on melkoinen. 'Hyvään tarkoitukseen menevät' nyökkäilee puoliso kuitenkin vieressä hyväksyvästi.
Mainio tapa odottavalle isälle valmistautua tulevaan synnytykseen on juosta kevyt odotuslenkki. 15 km 5.28 km kilometrivauhtia 155 keskisykkeellä poltti 1203 kaloria. Emme ole ihan vielä 4 tunnin maratonvauhdissa.
Sveitsiläisen Garnier-instituutin kliinisten testien mukaan Pirkka Amppari-mehujää auttaa sietämään raskausajan kipuja paremmin. Suomalainen testiryhmä vahvistaa tuloksen.
Vaikka supistukset ovat säännöllisiä ja kivuliaita, on odottavan aika konkreettisesti pitkä tässä vaiheessa. Hieman ennen puolta päivää meidät lähetettiin odottelemaan kohdunsuun avautumista neljään senttiin. Neljän sentin tunnistaa kuulemma siitä, että kipu on sen verran kova, ettei enää pysty olemaan.
Lisämausteensa odotukseen tuo spekulointi siitä onko tuleva vauva tyttö vai poika. Tilastojen mukaan 52 prosenttia vastasyntyneistä suomalaisista on poikia. Isällä on uskomus siitä että tulokas on tyttö, koska tytöt käyttäytyvät paremmin, käyvät useimmiten koulunsa loppuun ja ovat muutenkin mukavaa porukkaa. Perheessä on kuitenkin päätetty, että molemmat vaihtoehdot otetaan avosylin vastaan. Tulevan äidin kuva on otettu torstain iltakävelyllä Lauttasaaressa.
Miehen tärkein tehtävä synnytyksessä on tukea ja kannustaa vaativan suorituksen aikana. Tärkeää on myös huolehtia siitä, että aika ei käy pitkäksi. Siksi mukana on DVD- soitin ja 24 sekä Entourage-boksit, iPod kaiuttimineen sekä muutama kirja.